TERVETULOA RIEMUUN!

Elämän, sekä minun itseni muuttuessa muuttuivat haaveet myöskin kirjoittamisesta ja kirjoittamattomuudesta. Halu kirjoittaa on ja elää edelleen, tauoista ja sun muusta sälästä riippumatta. Siispä sen pidemmittä puheitta hyvästelen talven tuoksuisen Volans tuotokseni ja siirryn RIEMUun. Siirtykää toki mukana.

riemukkain.blogspot.fi

But we could fall into each other now

Kaipaan muutosta. Tää on hullua. Mun mieli lentää ja haaveilen auringosta maapallon toisella puolen. Kuvittelen polttavat säteet ihollani ja mietin, että tuntuukohan lämpö erilaiselta jossain niin kaukana kaikesta. Olisinko erilainen, hymyilisinkö entistä kirkkaammin? Kokisinko tunteita sateenkaaren jokaisessa värissä? Oppisinko arvostamaan rakkautta enemmän, sinua enemmän, meitä enemmän?

No we've got nothing to lose except everything we have
And I've got to prove but it's just who I am
The same old rain, no I won't back down
Satellites overhead, I think I love this town
You made yourself at home inside my mind

Diving through the dark, see how we light the night

Joulumieli saavutti mut. Ymmärrys siitä, että mulla on jo maailman parhaat lahjat päällä maan, en vois toivoa parempaa perhettä tai kultaisempia ystäviä. Todellinen onnellisuus on lämmin kosketus sydämessä, kun tuntee kuuluvansa jonnekin. Mä todella tunnen ja kuulun, mulla on koti ja rakkaudella ympäröity elämä.

Jokainen hetki, minuutti ja tunti. Jokainen päivä, vuosi, tai kuukausi. 

Olen onnellinen ajasta, joka on tuonut tämän kaiken rikkauden elämääni. Mikään maailman materia ei voisi korvata tätä kaikkea, mikään junalippu ei voisi kuljettaa mua yhtä täydelisten kokemuksien halki, eikä yhtä täydellisten ihmisten luo. 

Tänä yönä tahdon kirjoittaa sinulle. Tahdon kertoa siitä onnesta, jonka olet elämääni antanut. Olen niin onnellinen sinusta. Saat hymyn huulilleni, teet elämästäni hohtavaa ja kirkasta. Pulppuava elämänilo ja nauru kanssasi - sitä minä rakastan.

Jos rohkenisin, niin sanoisin "Älä koskaan katoa." Pelkään tyhjiä sanoja ja lupauksia, mutta lähelläsi en kerkiä muuta kuin hymyillä ja nauraa. En tohdi olla varovainen, jottei tästä onnesta valuisi hukkaan pisaran pisaraa. Tahdon säilöä jokaisen sanan ja kultahipun, haluan napata ne ilmasta ja sulkea kuultavaan lasipurkkiin tiiviin kannen alle. Katseesi hohtaa hyvyyttä. Sinä olet hyvä. 

Sinun täytyy olla hyvä, koska lähelläsi ohikiitävän hetken verran olen maailman onnellisin.

Ps. Blenderiäkin parempi joululahja on se, kun joku sanoo: "Olen niin onnellinen sinusta."

"I think as you grow older your christmas list gets smaller and the things you really want for the holidays can't be bought."

I am going to make everything around me beautiful

"24.9.14. 

Syksy on se aika vuodesta, jota joka ikinen kevät kaipaan. Sisälläni palaa aina jokin sanaton kaipuu viilenevien aamujen ja värikkään metsän luo, vaikka kevään lapsi olenkin.  Näetkö minusta sen, jota en enää ole? Huomaatko hymyni sävyn erilaisuuden ja eksyneen katseeni? Hohdanko edelleen, luetko minua kuin avointa kirjaa, vaikka en enää sylissäsi makaa? Oletko se vielä, olenko se vielä?

Saanhan olla rikkinäinen ja surullinen ihminen? Voinko kipuilla tämän syksyn, juosta kuin hullu, unohtaa kaiken muun ja parantua? Jos tahdon, niin onko luvallista antaa kastuneiden lehtien takertua hiuksiini lähtemättömästi? En tahdo selvittää sisäistä sotkuani, en ole valmis järjelliseen ja yksinkertaiseen elämään, se ei pue mua mitenkään päin. Ehkä kaiken juju onkin se, juuri se, jota en itselleni myönnä. En pelkää, mutta olen toivoton kaiken toivonkin kanssa. Onko väärin tuntea kipua ja sietää sitä, sietäisin vielä niin paljon enemmänkin. Sä olet kaikki maailman kaunis, jonka näen ja tunnen. Jokainen tuoksu, kylmä viima, ensimmäiset miinusasteet, liikennevalojen heijastus märällä asvaltilla, rikkinäinen lasi ja aurinkoinen taivas matikan luokan ikkunassa. Sateella edelleenkin kuljen kanssasi kaupungin halki, et katoa ajatuksistani. Olet mukanani, koska nämä ovat niitä päiviä, jolloin emme voi olla yhdessä ja silti kerran lupasin pitää sinut sydämessäni, vaikka kaikki olisikin toisin - kuten nyt. Syksyn sade ei huuhdo sinua pois, se kirkastaa kaiken ennen niin sumuisen ja järjettömän. 
Minä vain toivon, että elät elämää, josta aina unelmoit."

Silloin kun kyyneleet poskillasi nään

Luulin, etten osaisi elää enää. Oikeastaan olin varma siitä.

Olin onneton sielu, joka käveli katuja pitkin täynnä sanatonta tyhjyyttä ja ikävää. Valtamerten lailla mun mieli oli raskas, kukaan tai mikään ei tehnyt oloani helpoksi. Hengittäminen oli maailman vaikein asia, jokainen askel eteenpäin teki kipeää.

Mun sydän on täynnä onnea ja kiitollisuutta.